Missä mä asun?

Näin kuuden kuukauden rajapyykin ylittäneenä päätin vihdoin (heh) tehdä pienen postauksen, jossa on kuvia ihan mun kotikulmilta täällä. Vietän siis mun vuoden täällä maan pääkaupungissa Wellingtonissa, joka sijaitsee pohjoisaaren lounaiskärjessä. Tarkemmin mun kotipaikka on nimeltään Porirua, joka on ikäänkuin kaupunki Wellingtonin alueen sisällä. Rakastan Wellingtonia kaupunkina ihan valtavasti ja oon tosi onnekas saadessani viettää mun vuoden juuri täällä <3

<3

Uudessa-Seelannissa talot on käytännössä aina joko alueella, jossa kaikki talot o rakennettu rinteeseen tai alueella, jossa kaikki talot on ihan tasaisella maalla. Wellingtonissa aika monet talot on rinteissä ja talot on rakennettu tosi hyvin ja kestävästi esimerkiksi maanjäristysten ja mahdollisten maanvyörymien varalta

Kotipihalla palmuja <3

Kuvassa mun yks lemppari kävely/juoku reiteistä, joka kulkee vähän matkaa tosi söpöjen ja värikkäiden "venetalojen" takaa ja sitten ihan veden viertä <3

Näkymä olohuoneen ikkunasta ja taustalla näkyvä meri

Toiseen suuntaan olevasta ikkunasta näkymänä aukeaa valtava kenttä, jossa on usein rugby harjoituksia

Meidän kanat <3

Lähileikkipuisto

Niin kuin sanoin niin talot rakennetaan usein rinteisiin ja jokapäiväinen kapuaminen voi ainakin aluksi olla aika raskasta :D. Mulla on kuitenkin aika hyvä tilanne siinä mielessä, että meidän talo on ihan päätien varressa rinteen alapäässä ja tässä näkymää postilaatikolta talolle päin

Päärynöitä kotipihan puussa

Mun koulu on n. 20km päässä mun kodista, joten kuljen junalla joka päivä kouluun. Juna toimii täällä perjaatteessa ihan bussin tavoin ja se on kaikista kätevin ja nopein tapa kulkea keskustaan ja takaisin. Mun koulumatka junalla kestää n. 15 minuuttia ja ruuhka-aikoina junat on aina ihan tupaten täynnä ihmisiä

Kuvassa taka-alalla näkyy Mana-saari, jonka voi kartaltakin pongata. Mun "kaupunginosa" on nimeltään Mana ja ihan meidän viereiseltä rannalta näkee kyseisen saaren tosi hyvin. Kirkkaina päivinä sen takaa voi nähdä myös etelä-saaren! Tykkään silloin tällöin mennä itsekseni kävelemään rannalle, koska se on tosi hyvä tapa olla yksin rauhassa omien ajatusten kanssa. Meri on tosi iso osa Uutta-Seelantia, koska kyseessä on saari ja se onkin varmasti yksi iso juttu, jota tuun kaipaan tosi paljon täältä lähtiessäni...

- Jenna <3

Reissu pohjoiseen osa 2

...Jatkona viime postaukseen meidän reissukin jatkui...

Tewhakarewaretangaoteopetauaawahiao

Yllä näkyvä sijansaksalta kuulostava mahdottoman pitkä nimi on todella kyseisen Maori kylän nimi niin kuin kuvastakin näkyy. Nimi lyhennetään yleensä Whakarewarewaksi, mutta ennen kierrosta opas opetti meitä sanomaan myös koko nimen joka oli aika hauskaa :D Kierroksen aikana meille kerrottiin paikasta ja sen historiasta yleisesti sillä koko se kulttuuri on niin erilainen eurooppalaiseen verrattuna. Lopussa päästiin vielä katsomaan kylän oman Maori tanssiryhmän Maori-tyylinen esitys, joka oli tosi hieno!

Kylä on nykyään avoinna turisteille, mutta siitä huolimatta siellä asuu yhä ihan normaalisti ihmisiä. Ennen paikan avaamista siellä asui Maori perheitä monien vuosien ajan ja monet kyseisistä asuintaloista on siellä vieläkin. Tuntui tavallaan tosi surulliselta, että kaikkien niiden ihmisten omasta kodista on todella tehty kaikille avoin turisti paikka, vaikka samalla olikin tosi mielenkiintoista päästä näkemään ja kuulemaan miten siellä eletään ihan tavallista elämää...

Tekoteko

Kylässä oli toimivia geysirejä siellä täällä, joka jälleen kertoi paikan tuliperäisyydestä. Ilma oli melko kostea ja sama Rotorualle tyypillinen mädäntyneiden kananmunien haju oli läsnä super vahvasti. Kyläläiset noudattavat yhä monia vanhoja perinteitä mm. ruoan laitossa ja ruoka valmistetaan lähes aina maahan kaivetuissa kuopissa, joissa lämpötilat on tositosi korkealla ihan maanpinnan alapuolellakin.

Kuvassa näkyy tyypillinen Maorien "kokoontumistalo" (Wharenui). Nämä talot on aina tosi hienosti koristeltuja ja esimerkiksi Paua simpukoita käytetään paljon kattoharjanteiden koristeluissa. Talon katolla on "tekoteko" niminen puuveistos, joka pitelee kädessään asetta ja sen tarkoitus on suojella pahoilta hengiltä. Talot ovat pyhiä paikkoja Maoreille ja niiden sisälle mennessä on aina otettava kengät pois.

Agrodome Leisure Park

Seuraavan päivänä suuntana oli Agrodome leisure park niminen paikka, joka on käytännössä maatila monine Uudelle-Seelannille tyypillisine maatilaeläimineen. Siellä päästiin näkeen lampaita, hevosia ja traktoriajelun varrella alpakoita, laamoja, peuroja, vuohia, monenlaisia lehmiä ja lintuja.

<3

Eläimet oli tosi ihmisystävällisiä ja tuli tosi lähelle hakeen ruokaa

Uusi ystävä ja taustalla tyypillistä vihreää maisemaa

Kiwimehua kiwilandiassa

<3 <3 <3 pikku karitsa

Lopuksi päästiin vielä poimimaan omat kiwit mukaan <3

Ilma oli koko ajan tosi hyvä ja aurinkoinen ja ihan viime hetkillä tuli yllättävä sadekuuro jonka johdosta ilmestyi ihana tuplasateenkaari!

Viikon päätyttyä oli sitten aika palata kotiin. Aloitettiin matka kymmenen maissa aamulla ja oletuksena oli samainen viiden tunnin ajo takaisin etelään. Tällä puolella palloa lumi ei oo ihan yhtä tuttu juttu kuin Suomessa, vaikka sitä joka vuosi ainakin osassa maata tuleekin. Sitä sataa yleensä kuitenkin lähinnä vuorilla, joten teitä ja autoja ei oo valmistettu millään tasolla lumea ajatellen. Tällä kertaa lunta oli siis tullut niinkin hurja määrä kuin muutama sentti niin että tie oli valkoisena joten kirjaimellisesi kaikki maan tiet oli suljettava. Ehdittiin tehdä jo suunnitelma b, joka oli yöpyä jossain ektra yö ja toivoa että tie olisi avoinna seuraavan päivänä. Muutamien yritysten ja kyselyjen jälkeen kuitenkin löydettiin avoinna oleva tie, joka kulki aivan pohjoissaaren reunoja pitkin ja täten tämä viiden tunnin matka muuttuikin yhtäkkiä 12 tunniksi :D Oli kyllä ihan kiva päästä pitkän viikon jälkeen kotiin, mutta reissu oli kokonaisuudessaan tositosi kiva. Näin niin monia uusia paikkoja ja siitä kiitokset kuuluu Nellan host-perheelle, jotka halus ottaa mut mukaan matkalle <3

- Jenna <3

Reissu pohjoiseen osa 1

Tuntuu että ihan just kirjoitin tänne mitä viime lomalla tapahtui ja nyt taas on jo toinen loma takana. Toinen jakso siis loppui koulussa ja heti kaksi viikkoisen loman ekana aamuna lähdin suomalaisen Nellan ja Nellan host-perheen kanssa ajamaan pohjoiseen kohti Taupoa. Matka kesti n. viisi tuntia ja oli tosi kiva vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia Nellan kanssa ja puhua suomea <3 Kokonaisuudessaan oltiin reissussa 6 päivää ja tosi paljon jännittäviä juttuja ehdittiin nähdä ja kokea, joten tässä osa 1, enjoy ;)

Ajomatkalla ajettiin kolmen pohjoisaaren suurimman aktiiviivisen tulivuoren ohi. Ajettiin ylös niistä kaikista aktiivisimmalle 2797 metriä korkealle Ruapehu vuorelle, jossa päästiin näkeen lunta! Se ei nyt meille suomalaisille ollut varsin ihmeellinen asia, mutta oli silti hauskaa koskea lunta näin kesän jälkeen ja oli kyllä uskomatonta aatella, että ihmiset siellä todella lasketteli oikeasti aktiivisen tulivuoren rinteillä :D :O

TAUPO

Seuraavana suunnattiin katsomaan tunnettua Huka putousta/koskea, joka oli kyllä tosi vaikuttava. Vettä kuohuaa siellä aivan valtavalla voimalla jopa 200,000 LITRAA SEKUNNISSA ja se olisi tarpeeksi vettä täyttämään olympia kokoinen uima-allas viisi kertaa minuutissa :O

ROTORUA

Matka jatkui Rotoruaan, joka on siis tuliperäinen kaupuni hieman pohjoissaaren keskikohdasta pohjoiseen. Se on tunnettu maalämmöstä ja geysireistä ja koko kaupunki haisee aivan mädäntyneiltä kananmunilta haha (haju on oikeasti tosi voimakas, mutta siihen kuulemma tottuu reilu viikossa eikä sen olemassaoloa sitten enää huomaa...). Osa alueen rakennuksista lämmitetään maalämmöllä joka on peräisin maan alla virtaavasta laavasta ja sen huomasi esim. aukiolevista kaivonkansista joista nousi höyryä ilmaan.

Paikka on tunnettu erityisesti sen kuumista muta- ja vesialtaista, joissa vesi on 35 ja 45 asteen välillä eli oikeesti tosi kuumaa. Ilma oli aika viileä, joten oli kiva päästä nauttimaan lämpimästä vedestä 

Pohjoisaaren suurin järvi lake Taupo, joka sijaitsee aivan keskellä saarta

Suomitytöt reissussa

<3

 TAURANGA

Yhtenä päivänä ajettiin päiväksi aivan pohjoiseen Taurangaan, jossa oli kirjaimellisesti kesä keskellä talvea. Lämpöä oli reilu 15 astetta, mutta kuumassa auringonpaisteessa olisi ollut helposti ihan shortsikelit! Taurangassa nautittiin auringosta, otettiin kuvia, käveltiin rannalla ja myös tosi ihanaa kävelyreittiä Maunganui vuoren viertä pitkin.

SUOMI

Mount Maunganui

Osa rannasta oli kauttaaltaan täynnä pienenpieniä simpukoiden murusia jotka peittivät koko hiekkarannan

<3<3

 - Jenna <3