Mun koulu & Suomen ja NZ koulujen eroavaisuudet

Kun multa kysytään mikä on isoin eriavaisuus mun elämässä Suomen ja Uuden-Seelannin välillä, sanon usein koulu. Koko koulu- ja opetussysteemi poikkeaa Suomesta aika paljon. Kouluun mennään viisi vuotiaina ja "ala-aste" on 1-8 vuotisille, jonka jälkeen 9-13 vuotisille on high school ja sieltä valmistuttua monet menevät yliopistoon, jotka voi maksaa tosi paljonkin. Koulut saavat itse aika pitkälti päättää omasta opetussysteemistään ja aheista, joita eri aineissa käsitellään. Molemmissa maissa on mun mielestä hyviä ja huonoja puolia, mutta tän vuoden aikana oon kyllä oppinut arvostaan ihan valtavasti Suomen koulusysteemiä. Tiivistettynä koulu on siis tosi rentoa täällä, joka on sinänsä tosi kivaa vaihtelua näin Suomen lukion keskivaiheilla, mutta joskus aika voi käydä tunneilla aika pitkäksi ja voin nyt 6 kuukauden jälkeen todella sanoa kaipaavani opiskelua... :D

Mun kouluna täällä siis toimii Tawa College, joka on 9-13 vuotisille. Mä oon vuodella 13 eli senior ja mun ikäiset täällä valmistuu tän vuoden lopulla. Meidän koulussa on n. 1500 oppilasta, 150 opettajaa+työntekijää, joten tosi iso koulu on kyseessä. Tawa college avattiin vuonna 1961 ja se on siitä lähtien ollut myös vahvasti yhteyksissä koko paikallisen yhteiskunnan kanssa ja paikalliset tulevat usein katsomaan esimerkiksi koulun esityksiä. Niin kuin sanoin, eroavaisuuksia Suomen kouluun löytyy jonkin verran, joten tässä muutamia joita tuli mieleen!

1. Suomessa oon tottunut vain yhteen isoon rakennukseen, jonka ulkopuolelle ei näin lukiossa välttämättä poistuta päivän aikana ollenkaan. Täällä mun koulussa on n. 20 pientä rakennusta, joiden välillä rampataan joka tunnin välissä.

Tawa College

2. Uudessa-Seelannissa lähes kaikissa kouluissa on käytössä koulupuvut. Kuvaa mulla ei siitä ole, koska meidän koulussa 13 vuotisten ei tarvitse käyttää koulupukua. Jokaisella koululla on hieman erilainen koulupuku ja se erottaa eri koulujen oppilaat toisistaan. Mun koulun koulupuku on tosi rento ja siihen kuuluu valkoinen kauluspaita, sininen neule tai college-paita sekä tytöillä hame ja pojilla shortsit. Lisäksi on erityiset urheilu uniformit eli vaatteet, joita käytetään liikuntatunneilla ja muissa liikunta-aktiviteeteissa jos esimerkiksi kuuluu johonkin koulun urheilujoukueeseen. Kaiken päälle on vielä kasa monia erilaisia huiveja, pipoja ja takkeja, jotka kaikki on varustettu koulun logolla.

 3. Vertaisin "lukiota" täällä enemmänkin Suomen ala-yläasteen vaihteeseen. 13. vuosiluokkaa nuorempien täytyy aina koulun alueelta poistuessa käydä toimistossa kirjaamassa itsensä ulos (vaikkei kukaan tätä taida juurikaan tehdä). Kaikkien 9-13 vuosien oppilaiden, jotka eivät ole olleet ensimäisellä tunnilla koulussa, vanhemmille soitetaan. Usein jos on siis vaikka myöhässä ja saapuu juuri sen jälkeen kun opettaja on merkinnyt paikalla olijat, saatetaan toimistolta soittaa kotiin.

 4. Mulla on lukkarissa vaan 5 ainetta, joita opiskellaan koko vuoden ajan. Ne ovat myös aineet, joista kaikista tai ainakin osasta tehdään vuoden lopussa päättökokeet. Kun Suomessa yhden kurssin aikana jostain aineesta käytäisiin kokonainen kirja ja opiskeltaisiin monta aihealuetta, täällä ei kirjoja käytetä ollenkaan ja yhden aiheen käymiseen voi helposti kulua kuukausi, joka tarkoittaa, ettei vuoden aikana ehdistä kovin montaa aihetta käymään. Esimerkiksi psykologiassa aloitettiin nyt meidän viimeisenä aiheena skitsofrenia (koulua on kolme kuukautta jäljellä).

 5. Opettajista käytetään aina sukunimien edellä Ms. ja Mr. liitteitä. Tästä huolimatta opettajat on paljon tuttavallisempia oppilaiden kanssa ja monet opettajat jakavat tosi henkilökohtaisiakin asioita oppilaiden kanssa, joka on mun mielestä tosi kiva juttu. Myös opettajalle tekstaaminen koulun ulkopuolella ei ole mitenkään ihmeellistä, koska opet tuntee yleensä lähes kaikki oppilaansa tosi hyvin.

 6. Suomihan on ihan ainoiden maiden joukossa, jotka tarjoavat oppilaille koulussa ilmaisen lounaan. Täällä kouluun otetaan siis omat eväät tai mennään lähikauppaan tai koulussa lounasiakaan toimivaan kanttiiniin ostamaan jotain ja "ruoka" onkin usein sipsejä tai leivonnaisia.

7. High school on sis tarkoitettu 9-13 vuotisille, mutta koulun voi lopettaa myös ennen viimeistä vuotta. Koska lukio on Suomessa vapaaehtoinen, totuin jo sen 1,5 vuoden aikana siihen, että siellä olevat ovat pääosin motivoituneita opiskelemaan, kun täällä taas tuntuu, että ihan murto-osa todella viihtyy koulussa ja tekee edes jotain sen eteen, että saisi hyviä arvosanoja.

Meidän koulun logo ja "motto", joka on myös koulun oman laulun nimi, joka lauletaan usein salissa pidettävissä kokoontumisissa

8. Täällä juoruaminen on ihan next level Suomeen verrattuna ja näinkin isossa koulussa juorut leviää ihan älyttömän nopeasti ja yhtäkkiä kaikki tietävät niistä. Tuntuu, että toisista puhutaan vielä enemmän pahaa kuin Suomessa eikä salaisuuksien pitäminen onnistu kovin monilta... :D

Koulun ympäristöä

9. Mun koulu on ihan "tavallinen" koulu, mutta täältä löytyy jonkin verran erityiskouluja, kuten teiniäideille ja farmeilla asuville. Myös boarding schoolit (sisäoppilaitokset) on tosi suosittuja eli niissä oppilaat saattavat asua esimerkiksi 10 vuotta ja käydä kotona vain lomilla ja joskus viikonloppuisin. Näitä pelkille teiniäideille tarkoitettuja kouluja löytyy myös valitettavasti aika paljon ja oon kavereilta kuullut, että heidän ihan normaaleissakin kouluissa näkee 15-18 vuotiaita raskaana ja lasten kanssa.

- Jenna <3

Missä mä asun?

Näin kuuden kuukauden rajapyykin ylittäneenä päätin vihdoin (heh) tehdä pienen postauksen, jossa on kuvia ihan mun kotikulmilta täällä. Vietän siis mun vuoden täällä maan pääkaupungissa Wellingtonissa, joka sijaitsee pohjoisaaren lounaiskärjessä. Tarkemmin mun kotipaikka on nimeltään Porirua, joka on ikäänkuin kaupunki Wellingtonin alueen sisällä. Rakastan Wellingtonia kaupunkina ihan valtavasti ja oon tosi onnekas saadessani viettää mun vuoden juuri täällä <3

<3

Uudessa-Seelannissa talot on käytännössä aina joko alueella, jossa kaikki talot o rakennettu rinteeseen tai alueella, jossa kaikki talot on ihan tasaisella maalla. Wellingtonissa aika monet talot on rinteissä ja talot on rakennettu tosi hyvin ja kestävästi esimerkiksi maanjäristysten ja mahdollisten maanvyörymien varalta

Kotipihalla palmuja <3

Kuvassa mun yks lemppari kävely/juoku reiteistä, joka kulkee vähän matkaa tosi söpöjen ja värikkäiden "venetalojen" takaa ja sitten ihan veden viertä <3

Näkymä olohuoneen ikkunasta ja taustalla näkyvä meri

Toiseen suuntaan olevasta ikkunasta näkymänä aukeaa valtava kenttä, jossa on usein rugby harjoituksia

Meidän kanat <3

Lähileikkipuisto

Niin kuin sanoin niin talot rakennetaan usein rinteisiin ja jokapäiväinen kapuaminen voi ainakin aluksi olla aika raskasta :D. Mulla on kuitenkin aika hyvä tilanne siinä mielessä, että meidän talo on ihan päätien varressa rinteen alapäässä ja tässä näkymää postilaatikolta talolle päin

Päärynöitä kotipihan puussa

Mun koulu on n. 20km päässä mun kodista, joten kuljen junalla joka päivä kouluun. Juna toimii täällä perjaatteessa ihan bussin tavoin ja se on kaikista kätevin ja nopein tapa kulkea keskustaan ja takaisin. Mun koulumatka junalla kestää n. 15 minuuttia ja ruuhka-aikoina junat on aina ihan tupaten täynnä ihmisiä

Kuvassa taka-alalla näkyy Mana-saari, jonka voi kartaltakin pongata. Mun "kaupunginosa" on nimeltään Mana ja ihan meidän viereiseltä rannalta näkee kyseisen saaren tosi hyvin. Kirkkaina päivinä sen takaa voi nähdä myös etelä-saaren! Tykkään silloin tällöin mennä itsekseni kävelemään rannalle, koska se on tosi hyvä tapa olla yksin rauhassa omien ajatusten kanssa. Meri on tosi iso osa Uutta-Seelantia, koska kyseessä on saari ja se onkin varmasti yksi iso juttu, jota tuun kaipaan tosi paljon täältä lähtiessäni...

- Jenna <3

Reissu pohjoiseen osa 2

...Jatkona viime postaukseen meidän reissukin jatkui...

Tewhakarewaretangaoteopetauaawahiao

Yllä näkyvä sijansaksalta kuulostava mahdottoman pitkä nimi on todella kyseisen Maori kylän nimi niin kuin kuvastakin näkyy. Nimi lyhennetään yleensä Whakarewarewaksi, mutta ennen kierrosta opas opetti meitä sanomaan myös koko nimen joka oli aika hauskaa :D Kierroksen aikana meille kerrottiin paikasta ja sen historiasta yleisesti sillä koko se kulttuuri on niin erilainen eurooppalaiseen verrattuna. Lopussa päästiin vielä katsomaan kylän oman Maori tanssiryhmän Maori-tyylinen esitys, joka oli tosi hieno!

Kylä on nykyään avoinna turisteille, mutta siitä huolimatta siellä asuu yhä ihan normaalisti ihmisiä. Ennen paikan avaamista siellä asui Maori perheitä monien vuosien ajan ja monet kyseisistä asuintaloista on siellä vieläkin. Tuntui tavallaan tosi surulliselta, että kaikkien niiden ihmisten omasta kodista on todella tehty kaikille avoin turisti paikka, vaikka samalla olikin tosi mielenkiintoista päästä näkemään ja kuulemaan miten siellä eletään ihan tavallista elämää...

Tekoteko

Kylässä oli toimivia geysirejä siellä täällä, joka jälleen kertoi paikan tuliperäisyydestä. Ilma oli melko kostea ja sama Rotorualle tyypillinen mädäntyneiden kananmunien haju oli läsnä super vahvasti. Kyläläiset noudattavat yhä monia vanhoja perinteitä mm. ruoan laitossa ja ruoka valmistetaan lähes aina maahan kaivetuissa kuopissa, joissa lämpötilat on tositosi korkealla ihan maanpinnan alapuolellakin.

Kuvassa näkyy tyypillinen Maorien "kokoontumistalo" (Wharenui). Nämä talot on aina tosi hienosti koristeltuja ja esimerkiksi Paua simpukoita käytetään paljon kattoharjanteiden koristeluissa. Talon katolla on "tekoteko" niminen puuveistos, joka pitelee kädessään asetta ja sen tarkoitus on suojella pahoilta hengiltä. Talot ovat pyhiä paikkoja Maoreille ja niiden sisälle mennessä on aina otettava kengät pois.

Agrodome Leisure Park

Seuraavan päivänä suuntana oli Agrodome leisure park niminen paikka, joka on käytännössä maatila monine Uudelle-Seelannille tyypillisine maatilaeläimineen. Siellä päästiin näkeen lampaita, hevosia ja traktoriajelun varrella alpakoita, laamoja, peuroja, vuohia, monenlaisia lehmiä ja lintuja.

<3

Eläimet oli tosi ihmisystävällisiä ja tuli tosi lähelle hakeen ruokaa

Uusi ystävä ja taustalla tyypillistä vihreää maisemaa

Kiwimehua kiwilandiassa

<3 <3 <3 pikku karitsa

Lopuksi päästiin vielä poimimaan omat kiwit mukaan <3

Ilma oli koko ajan tosi hyvä ja aurinkoinen ja ihan viime hetkillä tuli yllättävä sadekuuro jonka johdosta ilmestyi ihana tuplasateenkaari!

Viikon päätyttyä oli sitten aika palata kotiin. Aloitettiin matka kymmenen maissa aamulla ja oletuksena oli samainen viiden tunnin ajo takaisin etelään. Tällä puolella palloa lumi ei oo ihan yhtä tuttu juttu kuin Suomessa, vaikka sitä joka vuosi ainakin osassa maata tuleekin. Sitä sataa yleensä kuitenkin lähinnä vuorilla, joten teitä ja autoja ei oo valmistettu millään tasolla lumea ajatellen. Tällä kertaa lunta oli siis tullut niinkin hurja määrä kuin muutama sentti niin että tie oli valkoisena joten kirjaimellisesi kaikki maan tiet oli suljettava. Ehdittiin tehdä jo suunnitelma b, joka oli yöpyä jossain ektra yö ja toivoa että tie olisi avoinna seuraavan päivänä. Muutamien yritysten ja kyselyjen jälkeen kuitenkin löydettiin avoinna oleva tie, joka kulki aivan pohjoissaaren reunoja pitkin ja täten tämä viiden tunnin matka muuttuikin yhtäkkiä 12 tunniksi :D Oli kyllä ihan kiva päästä pitkän viikon jälkeen kotiin, mutta reissu oli kokonaisuudessaan tositosi kiva. Näin niin monia uusia paikkoja ja siitä kiitokset kuuluu Nellan host-perheelle, jotka halus ottaa mut mukaan matkalle <3

- Jenna <3